Lukeekohan tätä kukaan?

Pitäisi varmaan hommata jonkinmoinen laskuri, jotta näkisi, lukeeko tätä kukaan. Tosin blogithan on jossain määrin itsekseen puhumista ja kieltämättä terapeuttistakin. Silti olisi kiva tietää, kirjoitanko tätä vain itselleni vai saako joku toinen(kin) jotain irti luettuaan mun sepustuksia. Jos täällä käyt, olisi hienoa, jos jättäisit kommenttia :).

No juu, mun uudet CV:t alkaa olla aika hyvällä mallilla ja voin ne lähettää työkkärin tädille tänään illalla. Voi olla, että muokkaan vielä ainakin englanninkielistä versiota mun silmää enempi miellyttäväksi. Työkkiksen tädille menee tosin hänen mallin mukainen, että on tyytyväinen...

Tälle päivälle/illalle ei kauheesti suunnitelmia. Piti ommella parit tyynyliinat, mutta jotenkin ei nyt nappaa. Huomenna on päivä uus ja sitä rataa. Kankaat on kyllä on valmiiksi leikatut ja revityt, vielä tarvii silittää ja leikellä ja tietty ommella.

Eilen ihmeteltiin kylppärin hajulukkoa tai sitä, miksi se yksi ruuvi ei halua kiristyä. Siis se ruuvi, joka on altaassa näkyvissä, menee sen metallisen ritiläsysteemin keskeltä. Kun hajulukko oli saatu tyhjäksi (eipä ihme, että sitä kutsutaan hajulukoksi... siellä oli muuten eräänkin vuoden hiuksia epämääräisinä mutaatioina ja ihan kuin olisi jotain kipsinpalastakin ollut seassa) ja piti sitten saada kaikki osaset taas paikalleen, ei tuo ruuvinroikale halunnut suostua yhteistyöhön. Aikamme yritettiin ja sitten luovutettiin. Anopin siskon mies tuli illalla kylään ja pääsi ensitöikseen sitten katselemaan ruuvia :). Sanoi, että joku osanen oli rikki tai kadonnut tai jotain. Toi illemmalla uuden ja sai kaiken paikoilleen, jipii. Eipä ihme, vaikka jotain olisikin ollut hieman epäkunnossa, kun tuota ei todella ole putsattu mies- eikä naismuistiin. Nyt vetää viemäri paremmin kuin aikoihin. Ilo irti pienistä asioista :).